1. |
Kun taivas rikki repeytyy,
|
2. |
kun tähdet hajalle pirstoutuvat,
|
3. |
kun virrat tulvivat vuolaina,
|
4. |
ja haudat avautuvat,
|
5. |
saa jokainen sielu tietää, mitä on tehnyt ja mitä laiminlyönyt.
|
6. |
Oi, ihminen, mikä on vietellyt sinut jaloa Herraasi vastaan,
|
7. |
joka on luonut sinut, tehnyt sinut täydelliseksi ja sopusuhtaiseksi?
|
8. |
Haluamaansa muotoon Hän on sinut valanut.
|
9. |
Voi, te sanotte tuomiota valheeksi,
|
10. |
mutta totisesti on yläpuolellanne vartijoita,
|
11. |
jaloja kirjoihin merkitsijöitä,
|
12. |
jotka tuntevat tekonne.
|
13. |
Totisesti saavat hurskaat osakseen taivaan autuuden,
|
14. |
ja totisesti joutuvat jumalattomat helvetin tuleen,
|
15. |
he joutuvat sinne tuomion päivänä
|
16. |
eivätkä he voi sitä mitenkään välttää.
|
17. |
Käsitätkö, mikä Tuomion päivä on?
|
18. |
Vieläkin: käsitätkö, mikä Tuomion päivä on?
|
19. |
Se on päivä, jona yksikään sielu ei mahda mitään toisen hyväksi. Herran on kaikki valta sinä päivänä.
|