|
1. |
Kautta verhoonsa vetäytyvän yön,
|
|
2. |
kautta kirkastuvan päivän,
|
|
3. |
kautta ihmisen luomisen mieheksi ja naiseksi:
|
|
4. |
totisesti ovat pyrkimyksemme erisuuntaisia.
|
|
5. |
Joka on antelias ja karttaa pahaa
|
|
6. |
sekä rakastaa hyvää,
|
|
7. |
häntä autamme vähitellen saavuttamaan onnellisen päämäärän,
|
|
8. |
mutta toisin on sen, joka on kitsas, itseänsä täynnä,
|
|
9. |
eikä hyveestä välitä,
|
|
10. |
hänen annamme vähitellen joutua pahan valtaan,
|
|
11. |
eikä hänen rikkautensa hyödytä häntä vähääkään, kun hänet tuhotaan.
|
|
12. |
Totisesti on Meistä lähtöisin ohjaus oikealle tielle,
|
|
13. |
Meidän on varmasti sekä tulevaisuus että menneisyys,
|
|
14. |
sentähden olen varoittanut teitä leimuavasta tulesta,
|
|
15. |
johon joutuvat vain pahat,
|
|
16. |
jotka vääristelevät totuutta ja kääntävät sille selkänsä.
|
|
17. |
Mutta Jumalaa pelkäävä pelastuu siitä,
|
|
18. |
hän, joka antaa pois rikkautensa puhdistuakseen,
|
|
19. |
eikä tee hyvää palkkion toivossa,
|
|
20. |
vaan etsiäkseen Herransa, korkeimman, mielisuosiota.
|
|
21. |
Totisesti, hän on aikanaan saava palkintonsa.
|
