|
1. |
Kun aurinko menee umpeen,
|
|
2. |
kun tähdet sammuvat,
|
|
3. |
kun vuoret järkkyvät,
|
|
4. |
kun kantavat kameelit hylätään,
|
|
5. |
kun pedot peloitetaan muille tienoille,
|
|
6. |
kun meret kuohuvat yli äyräittensä,
|
|
7. |
kun sielut ja ruumiit jälleen yhtyvät
|
|
8. |
ja kun elävänä haudatulta naiselta kysytään,
|
|
9. |
minkä synnin vuoksi hänet surmattiin;
|
|
10. |
kun kirjoitukset avataan,
|
|
11. |
kun taivaan kansi pyyhkäistään pois,
|
|
12. |
kun helvetin tuli viritetään
|
|
13. |
ja kun paratiisi lähestyy,
|
|
14. |
silloin saa jokainen sielu tietää, mitä se on itselleen valmistanut.
|
|
15. |
Vannon kautta tähtien,
|
|
16. |
jotka kulkevat ratojaan ja katoavat;
|
|
17. |
kautta saapuvan yön
|
|
18. |
ja valkenevan aamun:
|
|
19. |
»Tämä on totisesti jalon sananjulistajan sanoma,
|
|
20. |
sellaisen, jonka valta tulee voiman Herralta,
|
|
21. |
jota on toteltava ja joka ei luottamusta petä.
|
|
22. |
Ei teidän heimolaisenne (profeetta) houraile.
|
|
23. |
Totisesti hän on nähnyt enkeli Gabrielin kirkkaalla taivaanrannalla,
|
|
24. |
eikä hän ole kitsas näkymättömien asiain salaaja;
|
|
25. |
ei tämä myöskään ole karkoitetun paholaisen ennustelua.
|
|
26. |
Mitä kohti siis kuljette?
|
|
27. |
Tämä ei ole muuta kuin varoitus maailman kansoille,
|
|
28. |
jokaiselle teistä, joka tahtoo pysytellä oikealla tiellä.
|
|
29. |
Mutta ette te itse tahdo, ellei Jumala, maailmojen Herra,sitä tahdo.»
|
